Markkinointi sosiaalisesa mediassa

Sosiaalinen media on ilmeisesti kovin juttu ikinä. Pakko kai se on uskoa. Ihana, mahtava ja kiva SoMe, ja varsinkin sen kruununjalokivi Facebook, puskee esiin joka tuutista edelleen ja tahti tuntuu päivä päivältä vain kiristyvän. Varsinaisesti se mikä tässä ihmetyttää on se, että miksi sosiaalinen media jaksaa puhuttaa myös markkinoijia edelleen. Eihän sosiaalinen media ole enää mikään uusi juttu edes meillä Suomessa. Voisi tietysti olettaa, että kun tässä on jokunen vuosi jo sosiaalisesta mediasta kohkattu, olisivat markkinoijat ehtineet jo testaamaan erilaisten sosiaalisen median hyödyntämistapojen toimivuuden. Mutta mutta… Viime vuonna mainos- ja markkinointiympyröissä mainetta ja kunniaa keräsivät Facebookia hyödyntäneet arvontakampanjat, joiden tulos oli x-määrä Facebook-tykkääjiä. Facebook-tykkääjien määrään kiteytyy varmasti vaikka mitä hienoa ja kaunista, mutta allekirjoittaneen läpikaupalliseen ja ilmeisesti kohtuullisen suoraviivaiseen ajattelutapaan ei syystä tai toisesta kiteydy ajatus sosiaalisen median syy-seuraus- suhteista tai panos-tuotos- suhteista.

Onneksi keskustelua käydään koko ajan enemmän ja enemmän myös sosiaalisen median markkinoinnin ROI:sta, joka on aiheena tietysti sieltä raadollisimmasta päästä. Tämä ROI-keskustelu on varmasti tuomittu päättymään ratkaisemattomaan, koska asiantuntija- ja markkinointipäättäjäleireistä löytyy käytännössä kolme leiriä, joiden mielipiteiden eroa voitaisiin mitata valovuosilla. Toisin sanoen osa on vakaasti sitä mieltä, että ei sosiaalisen median ROI:ta tarvitse tai edes voi mitata ja osa tuntuu perustellusti olevan ainakin jonkinlaisen mittaamisen ja tavoitteiden asettamisen kannalla. Osa porukasta taas uskoo vahvasti homman toimivuuteen ja kuten tiedämme, ei uskonasioista juurikaan voi väitellä tai edes keskustella. Kun usko on tarpeeksi vahva, niin ei kai siinä mitään mittareita taida edes tarvita. Onhan vaikkapa viime aikoina paljon esillä olleen PowerBalance-rannekkeenkin vaikutukset ilmeisesti yksilöllisiä ja uskoon perustuvia, joten miksi sosiaalinen media ei sitten toimisi samalla tavalla. Niin, toki se voi toimiakin, mutta riittääkö se vai pitäisikö sosiaalisesta mediasta kuitenkin saada jonkinlaista käyrää, taulukkoa ja piirakkaa kulmahuoneeseen vietäväksi?

Kovan luokan hypetystä on toki nähty online-kentässä ennenkin – esimerkiksi yritysten kotisivut tai vaikkapa hakusanamainonta elivät osaltaan vahvan itseisarvoaseman sävyttämän kermankuorintavaiheen. Se ylimääräisin hype kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun analyyttisimmat edelläkävijäyritykset ja markkinoijat alkoivat kysellä rahan perään. Ja nimenomaan tuoton, ei kustannuksen. Nykyään on markkinointimaailman tavanomaisin asia vaatia niiltä tai näiltä markkinointitoimenpiteiltä tuloksia ja myös euromääräisiä tuloksia. Esimerkiksi juuri hakusanamainontaa on monin paikoin ylianalysoitu kyllästymiseen asti eikä sitä varmasti tehtäisi, elleivät taulukot, käyrät ja piirakat osoittaisi positiivista ROI:ta tai jonkin muun tavoitteen täyttymistä.

Fakta on kai se, että siellä sosiaalisessa mediassa on nyt oltava läsnä tavalla tai toisella. Osalle riittää CPC-hinnoiteltu mainoskampanja Facebookissa, kun taas osa luottaa laajamittaisen läsnäolon kaikkivoipaan vaikutukseen. Olennainen kysymys taitaa olla se, että mistä lähtökohdista näitä hommia tehdään ja mitä niillä halutaan saada aikaiseksi ja tämä kysymys tuntuu aivan liian usein hukkuvan kaiken tuon hypen keskelle. Kun sosiaalisesta mediasta poistaa kaiken siihen liittyvän hypetyksen ja riisuu sille puetun sankarin viitan, niin mitä lopulta jää jäljelle?

Sunnuntaina 9.1. julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa Facebookin Pohjoismaiden asiakasjohtaja kertoo onnistuneesta sosiaalista mediaa hyödyntäneestä casesta. Starbucks-kahvilaketju kertoi Facebook- sivullaan jakavansa faneilleen tiettynä ajankohtana ilmaisia muffinsseja kahviloissaan ja kuinka ollakaan niitä muffinsseja jaettiin lopulta 1,2 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. 1,2 miljoonaa muffinssia on totisesti melkoinen määrä. 1,2 miljoonaa. Muffinssia. Ilmaiseksi. Se, mitä muuta se on tai merkitsee onkin jo hieman hankalampi kysymys. Koko Hesarin puolitoista sivua vaatineessa jutussa ei puhuttu kertaakaan euroista, dollareista tai sen kummemmin muistakaan rahallisista määreistä. Sen sijaan siinä puhuttiin tykkääjistä, brändifrendeistä sekä siis niistä muffinsseista. Tässä jutussa Starbucksin muffinssicase oli sellaisenaankin lähimpänä perinteistä liiketoimintaa. Siis sitä vanhanaikaista ja ilmeisen tylsää hommaa, jossa markkinointitoimenpiteitä ja lähes kaikkea muutakin mitataan ja tekemisen tuloksellisuutta seurataan paikoitellen äärimmäisenkin tarkasti. Ehkä sosiaalisen median ja markkinoijien kuherruskuukausi on vielä sen verran pahasti kesken, että vaaleanpunaisten SoMe-lasien läpi katsottuna jokunen Facebook-tykkääjä tai hillitön määrä ilmaisia muffinsseja on vielä toistaiseksi ihan kelpo tulos sosiaalisessa mediassa markkinoijalle.

NetBooster Finland kannustaa kaikkia tulokselliseen liiketoimintaan. Toiminnan tuloksellisuuden varmistavat oikeanlaiset otteet sekä NetBoosterin mittaustyökalut, joiden avulla teet esimerkiksi monikanavamittausta tai kattavaa mediaseurantaa.